Eero Vilevaara in memoriam 14.8.1928-14.11.2004	Eero Vilevaara on poissa. Hän sai sairauskohtauksen ollessaan matkalla kesämökiltä kotiin. Kotiin Eero pääsi. Taivaan kotiin. Eero teki mittavan elämäntyön. Hän oli meille loimaalaisille suuri esikuva. Parhaiten tunsimme hänet pesäpallosta. Siinä hän oli yksi Suomen Pesäpallon legendoista. Taitava ja lujalyöntinen. Hän nousi jo 16- vuotiaana Loimaan mestaruussarja - joukkueeseen. Viimeiset pelinsä hän pelasi 1970- luvulla. Nyt jo pelinjohtajana. Vaativana ja tiukkana.Hän pelasi lähes aina numerolla neljä. Se paras lyöjä, joka kotiutti juoksijat. Eero sanoi, ettei hän pidä näpertelystä. Hän inhoaa näppilyöntiä tai taktista laitonta. Ne ovat hukattuja läpilyöntejä. Hän löi aina kovaa ja onnistui usein. Ulkokentällä Eero oli lujaheittoinen polttaja. Se paikka oli kuin hänelle luotu. Kuninkaana kentällä. Pesävahdit vieläkin muistelevat Eeron tulisia polttoheittoja. Siinä kämmen lämpeni. Kun Eero kurotti korkeata pomppua hanskaansa, niin heitto lähti jo ennen kuin hän oli maassa. Sitähän yritettiin kieltääkin, tuloksetta. Meille Moskovan ja Suopellon pojille hän oli esikuva vailla vertaa. Aina hänellä oli sana- pari meille aloittelijoille. Kaikki yritimme matkia Eeron tulista katsetta, kun hän tähtäsi palloon syötön noustessa. Tumma tukka hulmuten Eero löi taas läpi- ja me matkimme. Eero ja veljensä Esko harjoittelivat paljon. Heti keväällä alkoi Kaivo- ja Suotien risteyksestä kuulua pallon lyönti ja koppien kopse. Kaikki katsomaan. Esko ja Eero harjoittelivat. Eero hoiti koulunsa hyvin. Luki ylioppilaaksi ja valmistui maisteriksi. Kotitanhuvilla ei ollut työpaikkaa, mutta Pohjanmaalta se löytyi. Eero arvosti kovasti pohjalaisten suoruutta. Hyvää pelaajaa arvostettiin ja se myös palkittiin. Pohjalaisilta saamaansa kultakelloa Eero piti arvossa. Eero teki pitkän päivätyön opettajana Hyvinkäällä. Hänen opetustyylinsä oli tiukka, mutta valloittava. Ystäväni hyvinkäällä totesi, että hän oppi latinankin Eeron opetuksen kielikuvista: Primus inter pares - paras vertaistensa joukosta. Eero kasvatti myös vaimonsa kanssa kauniita lapsia ja lahjakkaita. Heitä tapasimme Eeron vähän sitten vietetyillä 75- vuotispäivillä. Muutettuaan Hyvinkäälle Eero osallistui vielä pesäpalloon ja opetteli taas uuden lajin- golfin. Siinäkin hän ylsi huippuluokkaan. Golf- palkintoja taisi tulla runsaammmin kuin konsanaan pesäpallosta- ja ne olivat kookkaampia. No, aikakin oli muuttunut. Pelasimme pari vuotta sitten Lohjan kentällä golfia ja muistelimme vanhoja. Viitisen tuntia kiersimme: löimme välillä pallloa , välillä panimme isompia asioita järjestykseen. Yhtä viuhuvasti lähti Eeron lyönnit. Hän yritti aina parasta. Kompromisseihin ei tuudittauduttu. Kun oli kuuma ja peli eteni hitaasti , Eero pani käden taskuun ja totesi: " On pakko ottaa Nitro- minä olen kuule sairas mies!". Se pysähdytti minutkin. Tiukkakuntoinen urheilija, voiko Eerokin olla kipeä. Eero selvitteli taudin kuvaa ja yhdessä pohdimme elämän menoa. Eero sanoi, ettei hän halua istua vanhainkodissa tuolissa syötettävänä. Elämä pitää elää niin kuin on opettanut. Kaksi vuotta sitten LP: n vanhat 1950- luvun pelaaja tapasivat toisensa Kopparikujalla. Vielä lyötiin takaa läpi ja syöksyttiin vastustajan läpilyönti kiinni. Miehet olivat harmaita, mutta suoraselkäisiä. Puhe kulki selkeästi ja vanhat asiat muistettiin hyvin. Yksi vanhoista pelaajista oli jo rullatuolissa. Eero meni hänen luokseen, laski käden olalle: " Sinä olet jo kotipolulla, pian me olemme siellä kaikki. Minä olen aina tässä sinun vierelläsi ja nämä muut taas minun vierelläni. Me pidäme aina yhtä: meillä on nykyään aina merkki päällä!" Hyvää matkaa Eero. Kun sinne yläkertoihin nyt menet, niin kerro meille se merkki. Mekin tulemme täältä yhtenä päivänä kotiin. Pesäpallotovereiden puolesta Matti K. Pulli
Loimaalaisen pesäpalloilun suurin hahmo Eero Vilevaara kuoli sairaskohtaukseen sunnuntaisena iltapäivänä 14. marraskuuta paluumatkalla kesämökiltään. Hän oli moninkertainen arvo-ottelu-pelaaja, seitsemän itä-länttä, useita mestarit-muuSuomi- ja liitto-otteluita. Aloitti uransa mestaruussarjassa vuonna 1945 LP:n joukkueessa ja pelasi joukkueessa aina vuoteen 1954. Hänen ulkopelipaikkansa oli polttaja. Tuliset heítot olivat hänen tavaramerkkinsä. Lyöjänä löytyi yleensä tilastojen kärkipäästä. Hän oli paikkakuntansa nuorison ihanne, pelaaja ylitse muiden. V.1954 hän valmistui maisteriksi ja auskultoi Helsingissä 1955, jolloin pelasi Pallotovereiden riveissä. Toimi lehtorina Vimpelissä 1956-1959 seuranaan Vimpelin Veto. Saaliina SM-hopeaaa ja -pronssia. Palasi kotikonnuilleen LP:n riveihin vuonna 1960 ja oli se voima, joka nosti joukkueen takaisin mestaruussarjaan. Visiitti oli ranskalainen, mutta joukkue uusi sen seuraavana vuonna. SM-sarja kausi 1963 oli hänen viimeisensä pääsarjatasolla. Myöhemmin hän harrasti myös curlingia sekä golfia. Ensin mainitussa lajissa parhaana saavutuksena Suomen mestaruus. Eero, sinä olit meidän sankarimme, suuri pesäpalloilija, loimaalainen kuuluisuus. Sinun urheilutekosi ja saavutuksesi säilyvät muistissamme ja historian lehdillä. 1945-46 LP SM-sarja 1946-47 LP Suomisarja 1948 Ypäjän Yllätys Maakuntasarja 1949 LP Suomisarja 1950-52 LP SM-sarja 1953 LP Suomisarja 1954 LP SM-sarja 1955 Pallotoverit SM-sarja 1956-1959 Vimpelin Veto SM-sarja 1960 LP suomisarja 1961 LP SM-sarja 1962 LP Suomisarja 1963 LP SM-sarja 1964 LP Suomisarja 1966-67 Hyvinkään Tahko Suomisarja
Katso myös valokuvaosaston sivua, jossa kuvia Eero Vilevaaran uralta.